Joskus 12-vuotiaana kun sain ekan kitaran (upea ja halpa Dia, jota ei saanut vireeseen), ensimmäinen ajatus oli saada bändi kasaan. Ensin piti vain tehdä muutama biisi ja oppia siinä sivussa soittamaan. Vaikutteita oli paljon, faija laittoi soimaan Reijo Kallion Viikonloppuisää aina tilaisuuden tullen ja äiti Vesku Loirin Eino Leino tulkintoja. Onneksi olin rockradion kautta kuullut jo Ultravoxista, joka oman vuoroni tullen täytti huoneet (Vienna...).

Neferneferner
Taitojen kartuttua sen verran että biisejä oli jo muutama takataskussa, saatiin muutaman mutkan kautta bändi kasaan. Laulaja tosin puuttui ja häveliäänä kyselin viereisen treenikämpän hevilaulajalta josko hän liittyisi Duran Duran-henkiseen yhtyeeseemme. Timo, tuo David Coverdalesta seuraava, patisti herrasmiehenä pikkuveljensä treenikämpällemme näyttäytymään. Järkytys oli ensitapaamisessa kova; kaveri saapui verkkareissaan ja vielä Taunuksella. Ei j...lauta mietiskelin, mutta jo samana iltana ymmärsimme että tämä jätkä osaa vetää.

Muutaman keikan, taiteilijanimien valinnan (mä= Coleman, Jussi= JohnJohn + muilla bändin jätkillä yhtä kansainväliset nimet), bändiskaban voiton ja monen suuren suunnitelman jälkeen saimme ensin ohjelmatoimiston taaksemme ja pian sen jälkeen CBS-yhtiön sopimuksen.

Bohemia
Aikaisemmin adoptoimamme nimi Nefernefernefer (olin ja olen suuri Mika Waltari Fani) oli levy-yhtiön mielestä vaihdettava ja niin joku jostain syystä päätyi Bohemia-nimeen. Ei kulunut montaakaan viikkoa, kun olimme jo tekemässä levyä ykköstuottajan TT Oksalan kanssa Finnvox-studioilla. Se oli Laitilan pojille kova juttu, yhtäkkiä tuntui siltä, että unelmat olivat toteutuneet. Loppu ei kuitenkaan ollut yhtä kaunis; pari sinkkua julkaistiin ja loppulevy jätettiin viimeistelemättä varaston hyllylle. Siellä se pölyttyy vieläkin!

1990-luku